Kerava Jazz – hienostunutta Sarastusta
"Kerava Jazz käynnistyi torstai-iltana henkevästi. Perinteiseen tapaan konsertti järjestettiin Keravan kirkossa. Sarastus-trion laveasti sommiteltu konserttiohjelmisto fokusoi hengelliseen musiikkiin. Naisvokalistin sonorinen lauluääni, puupuhaltimien pehmeä sointi ja pianon jyhkeä komppi loivat, yhdessä kaiun kera – Keravan kirkon korkean salin ansiosta –, vaikuttavan kuunteluelämyksen."
Sarastuksen muodostaa kolme tasokasta ja hyvin eritaustaista muusikkoa: vokalisti Kristiina Olanto, pianisti Harri Taittonen ja puhallinsoittaja Jorma Tapio. Muusikon persoonallisuudet ovat myös elähdyttävällä tavalla keskenään erilaisia, luoden jo näin teeskentelemätöntä jännitettä musisointiin."
"Kristiina Olanto (45) on meidän oloissamme harvinaisen sielukas laulaja; pelkkä virheetön läpilaulu ei riitä hänelle. Parhaimmillaan hänen henkevä ilmaisunsa tuntuu olevan eurooppalaisen lauluperinteen parissa. Kirkkolaulun ja yleensä hengellisen musiikkikirjallisuuden tuntemus on monipuolista."
"Harri Taittonen on yhtyeen kosketinsoittaja, soittimia ovat akustinen piano ja urut – kirkkomusiikillista taustaa hänellä ei ilmeisesti ole, eikä urkujen soittoa kuultu nytkään. Taittosen vahva säestysote varsinkin bluespohjaisilla numeroilla (kuten Duke Ellingtonin Heaven ja Almighty God) oli pystyvää ja innostavaa."
"Jorma Tapio instrumenttejaan ovat altto- ja tenorisaksofoni, bassoklarinetti ja erilaiset huilut – ml. bassohuilu. Tapio luetaan saksofonistien kärkijoukkoon Suomessa, mutta nyt hän onnistui parhaiten bassoklarinetilla ja huiluilla. Vapaa improvisaatio ja erilaiset äänimaisemat ovat hänen vahvuutenaan; hän myös taituroi tyylitietoisesti fillejä vokalistin tueksi. Sooloissa musiikilliset ideat olivat kiintoisia ja sävelmällisesti kantavia, ei mitään hetken pyrähdyksiä."
Uusi aika koittaa – jazzissa
"Sarastus on kiehtova työyhteisö. Sana tarkoittaa runoudessa päivän koitetta, kajoa, aamunkoittoa. Mielikuvia syntyy aamu-usvasta viljapeltojen yllä, sumusta kasteisilla vuorenrinteillä, nousevasta auringosta. Symbolisesti sarastus on myös synonyymi valosta, toivosta ja uuden alusta pimeyden jälkeen. Bändinä Sarastus heijastaa sitoutumisellaan näitä konnotaatiota. Parhaiten sytyttivät Toun En Kelkhen, Gospel Ballad, Almighty God ja Oh my soul, my soul.
Ilkka Kuusiston Kosketa minua, henki tai Edw. Wesalan & Harri Saksalan Tahdon laulaa ovat tietenkin kauniita lauluja, ja tulkinnat olivat koskettavia, joskin ne poikkesivat selkeästi repertoaarin yleisilmeestä. Kari Rydmanin Niin kaunis on maa -laulusta voisi sanoa oikeastaan samaa. Siinä oli riipaisevia tuokiokuvia.
Kirkko toimintaympäristönä tällaiselle konseptille oli sinänsä luontuva, ja Ahti Korhosen suunnittelema Keravan kirkko loi erikoiset äänopilliset puitteet musisoinnille. Jälkikaiku on yksi tällainen elementti." (Antti Suvanto/Jazzrytmit 25.5.2014 ) http://jazzrytmit.com/wp/s16-festivaalit/c51-festarit/kerava-jazz-hienostunutta-sarastusta/
"Det ögon-och-öronöppnande ögonblicket infinner sig i stället litet senare i Nedertorneå kyrka där Helsingforsbaserade trion Sarastus tar oss med på en vindlande färd från jazzens allfartsvägar via negro spirituals, Ellingtons ”sacred songs” och folkton från när och fjärran, där svallande pianovågor och dovt brummande blås bildar fond för den otroliga röst som fågellikt pilar genom det stora kyrkorummet och ibland störtdyker ner i gutturala gråtkväden." (Anders Lundqvist/Kuriren (Sverige) Kalottijazz-konsertti 2014 30.6.2014)
"Kerava Jazz käynnistyi torstai-iltana henkevästi. Perinteiseen tapaan konsertti järjestettiin Keravan kirkossa. Sarastus-trion laveasti sommiteltu konserttiohjelmisto fokusoi hengelliseen musiikkiin. Naisvokalistin sonorinen lauluääni, puupuhaltimien pehmeä sointi ja pianon jyhkeä komppi loivat, yhdessä kaiun kera – Keravan kirkon korkean salin ansiosta –, vaikuttavan kuunteluelämyksen."
Sarastuksen muodostaa kolme tasokasta ja hyvin eritaustaista muusikkoa: vokalisti Kristiina Olanto, pianisti Harri Taittonen ja puhallinsoittaja Jorma Tapio. Muusikon persoonallisuudet ovat myös elähdyttävällä tavalla keskenään erilaisia, luoden jo näin teeskentelemätöntä jännitettä musisointiin."
"Kristiina Olanto (45) on meidän oloissamme harvinaisen sielukas laulaja; pelkkä virheetön läpilaulu ei riitä hänelle. Parhaimmillaan hänen henkevä ilmaisunsa tuntuu olevan eurooppalaisen lauluperinteen parissa. Kirkkolaulun ja yleensä hengellisen musiikkikirjallisuuden tuntemus on monipuolista."
"Harri Taittonen on yhtyeen kosketinsoittaja, soittimia ovat akustinen piano ja urut – kirkkomusiikillista taustaa hänellä ei ilmeisesti ole, eikä urkujen soittoa kuultu nytkään. Taittosen vahva säestysote varsinkin bluespohjaisilla numeroilla (kuten Duke Ellingtonin Heaven ja Almighty God) oli pystyvää ja innostavaa."
"Jorma Tapio instrumenttejaan ovat altto- ja tenorisaksofoni, bassoklarinetti ja erilaiset huilut – ml. bassohuilu. Tapio luetaan saksofonistien kärkijoukkoon Suomessa, mutta nyt hän onnistui parhaiten bassoklarinetilla ja huiluilla. Vapaa improvisaatio ja erilaiset äänimaisemat ovat hänen vahvuutenaan; hän myös taituroi tyylitietoisesti fillejä vokalistin tueksi. Sooloissa musiikilliset ideat olivat kiintoisia ja sävelmällisesti kantavia, ei mitään hetken pyrähdyksiä."
Uusi aika koittaa – jazzissa
"Sarastus on kiehtova työyhteisö. Sana tarkoittaa runoudessa päivän koitetta, kajoa, aamunkoittoa. Mielikuvia syntyy aamu-usvasta viljapeltojen yllä, sumusta kasteisilla vuorenrinteillä, nousevasta auringosta. Symbolisesti sarastus on myös synonyymi valosta, toivosta ja uuden alusta pimeyden jälkeen. Bändinä Sarastus heijastaa sitoutumisellaan näitä konnotaatiota. Parhaiten sytyttivät Toun En Kelkhen, Gospel Ballad, Almighty God ja Oh my soul, my soul.
Ilkka Kuusiston Kosketa minua, henki tai Edw. Wesalan & Harri Saksalan Tahdon laulaa ovat tietenkin kauniita lauluja, ja tulkinnat olivat koskettavia, joskin ne poikkesivat selkeästi repertoaarin yleisilmeestä. Kari Rydmanin Niin kaunis on maa -laulusta voisi sanoa oikeastaan samaa. Siinä oli riipaisevia tuokiokuvia.
Kirkko toimintaympäristönä tällaiselle konseptille oli sinänsä luontuva, ja Ahti Korhosen suunnittelema Keravan kirkko loi erikoiset äänopilliset puitteet musisoinnille. Jälkikaiku on yksi tällainen elementti." (Antti Suvanto/Jazzrytmit 25.5.2014 ) http://jazzrytmit.com/wp/s16-festivaalit/c51-festarit/kerava-jazz-hienostunutta-sarastusta/
"Det ögon-och-öronöppnande ögonblicket infinner sig i stället litet senare i Nedertorneå kyrka där Helsingforsbaserade trion Sarastus tar oss med på en vindlande färd från jazzens allfartsvägar via negro spirituals, Ellingtons ”sacred songs” och folkton från när och fjärran, där svallande pianovågor och dovt brummande blås bildar fond för den otroliga röst som fågellikt pilar genom det stora kyrkorummet och ibland störtdyker ner i gutturala gråtkväden." (Anders Lundqvist/Kuriren (Sverige) Kalottijazz-konsertti 2014 30.6.2014)